Materiaalit tyypillisesti jaotellaan metalleihin, keraameihin, polymeereihin, komposiitteihin, tekstiileihin ja orgaanisiin materiaaleihin kuten puuhun, luuhun, paperiin, nahkaan ja biomateriaaleihin. Materiaaleja käytetään jokaisessa konkreettisessa tuotteessa. Materiaalivalinnalla voidaan vaikuttaa mm. tuotteen ominaisuuksiin, kestävyyteen, valmistettavuuteen, tuotteen hintaan, kierrätettävyyteen ja ympäristövaikutuksiin.
Nimi: Polyasetaali, Polyoksimetyyli, Polyformaldehydi Kaava: (CH2O)n Luokka: polymeeri CAS-numero: 9002-81-7 POM materiaalina POM muovi on mittatarkka, kulutuksen kestävä, lastuttava, kimmoisa ja pienen kitkakertoimen omaava kiteinen tekninen kestomuovi. POM muovia käytetään laajasti mm. koneenrakennuksissa ja se soveltuu hyvin myös märkiin tai kosteisiin olosuhteisiin. POM materiaalia voidaan seostaa mm. lasikuidun ja PTFE:n Read more
Metallien lämpökäsittely on prosessi, jossa kappale ensin kuumennetaan ja jäähdytetään hallitusti, jotta saadaan kappaleelle toivottu mikrorakenne. Mikrorakenne vaikuttaa metallien ominaisuuksiin kuten metallien kovuuteen, sitkeyteen, lujuuteen ja kulutuksen kestävyyteen. Lämpökäsittelyprosesseja on useita kuten teräksille on mm. karkaisu, normalisointi, nuorrutus, päästöhehkutus, rekristallisointi, perlitointi, bainitointi, pintakarkaisu, myöstö, pehmeäksihehkutus ja vedynpoistohehkutus. Lämpökäsiteltyjä esimerkkiosia ja Read more
Metalleja hyödynnetään laajasti niiden ominaisuuksien takia. Tyypillisiä ominaisuuksia ovat kovuus, lujuus, sitkeys, suuri tiheys, korkea sulamislämpötila, muokattavuus, läpinäkymättömyys, kiiltävyys ja hyvä sähkön- ja lämmönjohtokyky.
Muoveihin kuuluu laajasti erilaisia polymeerejä. Eri muovilaaduilla on suuriakin eroja mm. ominaisuuksiltaan, käyttökohteiltaan, hinnaltaan ja kierrätettävyydeltään. Muovit voidaan jaotella kerta- ja kestomuoveihin.
Hopea on valkoisen värinen, kiiltävä, muokattava, taipuisa, korroosionkestävä, antimikrobinen, ei helposti reagoiva ja metalleista parhaimman sähkön- ja lämmönjohtokyvyn omaava jalometalli. Hopeaa käytetään mm. koruissa, kolikoissa, aterimissa ja elektroniikassa, seostettuna muihin metalleihin, yhdisteinä ja pinnoitteena tuomaan ulkonäköä ja sähkönjohtavuutta.
Hiiliteräkset ovat taontakelpoisia raudan ja hiilen seoksia, joissa on hiiltä tyypillisesti 0,05 – 1,7 %. Mikäli hiiltä on enemmän kuin 1,7 % kutsutaan sitä valuraudaksi. Raudan seassa on aina jonkin verran hiiltä ja hiilen määrä vaikuttaa merkittävästi teräksen ominaisuuksiin kuten vetolujuuteen ja sitkeyteen.
Jauhemetallurgia tai pulverimetallurgia on valmistustekniikka, jossa jauhetusta raaka-aineesta valmistetaan kuumennuksen avulla tuote. Jauhemetallurgiassa eniten käytettyjä metalleja ovat mm. rauta-teräs, alumiiniseokset, kupariseokset, volframi, karbidi, nikkeli, ruostumaton teräs ja pikateräs.
Komposiitilla yleisesti tarkoitetaan kahden tai useamman materiaalin yhdistelmää, jossa ainesosat eivät sulaudu yhteen vaan toimivat yhdessä sekä tuovat hyvät ominaisuutensa esiin. Yleisesti komposiitti koostuu sitovasta aineesta eli matriisista ja lujittavasta materiaalista. Komposiitteja suositaan, kun tarvitaan vahvempia, kevyempiä tai halvempia materiaaleja. Esimerkkejä komposiiteista ovat mm. muovikomposiitit, metallikomposiitit, keraamikomposiitit, teräsbetoni ja puukomposiitit.
Biomuovi on materiaali, joka osittain tai kokonaan koostuu uusiutuvista luonnon raaka-aineista tai se on biohajoava. Uusiutuvien raaka-aineiden määrää ei kuitenkaan ole määritelty. Biomuovien tarkoituksena on mm. vähentää fossiilisten raaka-aineiden käyttöä. Biomuovien uusiutuvia raaka-aineita saadaan mm. glukoosista, glyseriinistä, laktoosista tai rasvahapoista. Näiden ainesosien lähtöaineena voi olla mm. sokeri, vilja, tärkkelys, selluloosa, öljy tai rasva.
Valmistusmateriaalit ovat joko luonnon raaka-aineita tai ihmisten tuottamista raaka-aineista valmistettuja materiaaleja, joista valmistetaan tuotteita. Materiaalit tyypillisesti jaotellaan metalleihin, keraameihin, polymeereihin, komposiitteihin, tekstiileihin ja orgaanisiin materiaaleihin kuten puuhun, luuhun, paperiin, nahkaan ja biomateriaaleihin. Materiaaleja käytetään jokaisessa konkreettisessa tuotteessa. Materiaalivalinnalla voidaan vaikuttaa mm. tuotteen ominaisuuksiin, kestävyyteen, valmistettavuuteen, tuotteen hintaan, kierrätettävyyteen ja ympäristövaikutuksiin.