Hiiliteräkset ovat taontakelpoisia raudan ja hiilen seoksia, joissa on hiiltä tyypillisesti 0,05 – 1,7 %. Mikäli hiiltä on enemmän kuin 1,7 % kutsutaan sitä valuraudaksi. Raudan seassa on aina jonkin verran hiiltä ja hiilen määrä vaikuttaa merkittävästi teräksen ominaisuuksiin kuten vetolujuuteen ja sitkeyteen. Hiiliteräksillä voi olla eri mikrorakenteita kuten martensiitti, austeniitti, ferriitti, sementiitti, bainiitti, perliitti ja perliittis-ferriittinen.

Käyttöesimerkkejä

Hiiliteräksiä käytetään mm. puukoissa, poranterissä, laipoissa, terissä, paistinpannuissa ja monessa muussa. Hiiliteräksiä voidaan myös pintakäsitellä kuten sinkittää. Lämpökäsittelyllä voidaan muuttaa hiiliterästen mikrorakennetta ja saada sille sen toivotut ominaisuudet esille. Soveltuvia lämpökäsittelyjä ovat karkaisu, normalisointi, pehmeäksihehkutus, jännityksenpoistohehkutus ja rekristallisaatio. 

Hiiliteräslaatuja

Hiilen määrä vaikuttaa merkittävästi teräksen ominaisuuksiin. Matalahiiliset teräkset sisältävät hiiltä alle 0,25 % ja ne ovat pehmeitä, muodonmuutoskykyisiä, sitkeitä, hitsattavia ja koneistettavia. Keskihiiliset teräkset sisältävät 0,25 – 0,6 % hiiltä ja ne ovat lujempia kuin matalahiiliset. Runsashiiliset eli 0,6 – 1,4 % hiiltä sisältävät teräkset ovat kovempia, lujempia ja hauraampia.

Hiiliteräksen mikrorakenne vaikuttaa sen ominaisuuksiin. Yleisesti tietyn mikrorakenteen valmistuksessa käytetään apuna rauta-hiili-tasapainopiirrosta, jossa muuttujina on hiilipitoisuus ja lämpötila. Mikrorakenteille tyypillisiä ominaisuuksia on esitelty taulukossa alla. 

Mikrorakenne Ominaisuudet
Ferriitti Pehmeä, sitkeä, muovautuva, ferromagneettinen
Sementiitti Kovaa, haurasta
Perliitti Vetolujuus, sitkeä, lujempaa kuin ferriiitti
Austeniitti Jäännösausteniitti, pehmeä, sitkeä, lujittuu muokattaessa
Ferriittis-Perliittinen Riippuvat hiilipitoisuudesta
Martensiitti Kovaa, lujaa, haurasta, ferromagneettinen
Bainiitti Kohtalaisen kovaa, lujaa, sitkeä