DIN standardit

DIN standardit ovat saksalaisen standardisoimisjärjestön vahvistamia standardeja. DIN lyhenne tulee sanoista Deutsches Institut für Normung, joka on siis järjestön nimi. DIN on perustettu vuonna 1917 Berliinissä ja se on voittoa tavoittelematon järjestö. DIN:n kuuluu lukuisia jäseniä ja jäseninä voi olla mm. yhdistykset, yksittäiset yritykset, viranomaiset, teollisuuden-, kaupan- ja tutkimuksen järjestöt. DIN rahoittaa toimintaansa myös jäsenmaksuilla.

BS standardit

BS on etuliite BSI Group:n eli British Standards Institution standardeille. BSI on Britannian kansallinen standardoimisjärjestö, joka omien standardien lisäksi vahvistaa mm. EN-standardeja, jolloin standardi saa etuliitteen BS-EN. Järjestö on perustettu vuonna 1901 ja se on vanhin kansallinen standardisoimisjärjestö. BS standardit luodaan hyödyntäen BS 0 A standard for standards -standardia, joka siis määrittelee BS -standardin kehityksen, muodon ja laadinnan eli se on siis standardi BS -standardeille.

ASTM standardit

ASTM International on kansainvälinen standardisoimisjärjestö. ASTM tulee sanoista American Society for Testing and Materials. Järjestö on perustettu 1898 ja sen pääkonttori sijaitsee Pennsylvaniassa. Toimipisteitä ASTM:llä on Belgiassa, Kanadassa, Kiinassa, Meksikossa ja Washington D.C:ssä. ASTM standardeja on kehitetty laajasti eri teollisuuden aloille kuten teräs-, talonrakennus-, öljy-, muovi-, ympäristö- ja tekstiilialoille.

ISO standardit

ISO eli International Organization for Standardization on laajin kansainvälinen itsenäinen voittoa tavoittelematon standardisoimisjärjestö. ISO:n jäseniä ovat mm. kansalliset standardisoimisjärjestöt, kuten SFS, DIN ja JIS sekä lukuisat muut. ISO on perustettu vuonna 1947 ja järjestön pääkonttori on Sveitsin Genevessä. Organisaation nimeksi päätettiin ISO, joka tulee kreikan sanoista Isos, joka taas tarkoittaa yhdenvertaista.

Elintarvikkeiden kontaktimateriaalit

Elintarvikkeiden kontaktimateriaalit eli Food Contact Materials (FCMs) ovat materiaaleja ja tarvikkeita, jotka joutuvat kosketuksiin elintarvikkeiden kanssa kuten ruokailuastiat, elintarvikepakkaukset ja ruoanvalmistuslaitteet. Elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista on laadittu Euroopan unionin asetus 1935/2004. Käytettävien materiaalien tai tarvikkeen tulee olla riittävän inerttejä, ettei ne vaaranna ihmisten terveyttä, muuta elintarvikkeen koostumusta tai heikennä elintarvikkeen aistinvaraisia ominaisuuksia.