Tinaus on pinnoitusprosessi, jota käytetään lisäämään kappaleen korroosionkestoa. Tina on hopean värinen, pehmeä ja hyvin korroosionkestävä metalli, joka on helposti muokattavaa ja juotettavaa. Tinaa käytetään myös yleisesti sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa mm. liitoskohdissa. Tina pinnoitteena voidaan saada kiiltävä, puolimatta tai matta pinta aikaan, joka voidaan tarvittaessa myös kiillottaa. Tinaus soveltuu mm. teräksille ja alumiineille.
Prosessina tinaus voidaan toteuttaa upotuksella eli kuumatinauksella tai elektrokemiallisella prosessilla, josta käytetään myös termiä galvanointi. Tinalla on alhainen sulamispiste, hyvät adheesio-ominaisuudet ja sitä käytetään myös juottamiseen. Tina sekoittuu helposti muihin metalleihin kuten kupariin, hopeaan, kultaan ja palladiumiin. Tinaus pinnoitteena voidaan toteuttaa myös tinasekoituksilla kuten tina-lyijy, tina-kupari, tina-lyijy-kupari, tina-hopea ja tina-sinkki. Seostuksella voidaan vaikuttaa esimerkiksi pinnoitteen lujuuteen, korroosionkestävyyteen, kitka-ominaisuuksiin ja sulamispisteeseen. Tinauksen alla käytetään yleisesti kupari- tai nikkelivälikerrosta, jotta tina ei sekoitu pohjamateriaaliin. Tinauksessa muodostuvia virheitä ovat mm. tinakiteet, jotka voivat olla noin 2-3 µm paksuja ja noin 10 mm pitkiä. Ilmiötä kutsutaan Wiskers-ilmiöksi.
Tinattuja esimerkkiosia ja tuotteita
Tinapinnoitetta käytetään yleisesti teräslevyjen päälle. Tuote tunnetaan nimellä tinalevy. Esimerkkejä tinatuista tuotteista ovat mm. tinapurkit, tinatut astiat, pannut ja tölkit. Tinausta käytetään eri teollisuuksissa kuten elektroniikka-, ilmailu-, elintarvike- ja koruteollisuudessa.
Tinapurkkeja käytetään mm. säilykkeisiin.
Tinattua teräslevyä käytetään laajasti teollisuudessa.
Upotuksella toteutetulla tinauksella eli kuumatinauksella saadaan vastaava pinta aikaan.