Sähkö- ja elektroniikkalaiteromu eli SER tai kansainvälisemmin WEEE (Waste of Electrical and Electronic Equipment) on yksi nopeimmin kasvavista jätevirroista tänä päivänä. Romun määrä kasvaa uusien laiteinnovaatioiden tihentyessä ja laitteiden vanhentuessa. WEEE koostuu erilaisista materiaaliyhdistelmistä sisältäen niin haitallisia materiaaleja kuin arvokkaita jalometalleja sekä muita tärkeitä materiaaleja. EU:n direktiivillä 2012/19/EU  pyritään suojelemaan ympäristöä haitallisilta aineilta ja parantamaan kiertotaloutta, jotta saataisiin uudelleenkäytettyä materiaalit.

Vaarallisten aineiden kuten kadmiumin, elohopean, lyijyn, kuudenarvoisen kromin, polykloorattujen bifenyylin ja otsonikerrosta heikentävien aineiden käyttöä on nykyään rajoitettu mm. RoHS -direktiivin (Restriction of Hazardous Substances) avulla, mutta vanhoissa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa on vielä näitä kemikaaleja, jotka aiheuttavat vakavia ongelmia jätehuoltovaiheessa. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromu sisältää suuria pitoisuuksia uusioraaka-aineita ja joissakin laiteromussa voi jalometallien pitoisuus olla jopa kymmenkertainen louhokseen verrattuna. WEEE:n pitoisuudet vaihtelevat jätelaadun mukaisesti.

WEEE-direktiivi

Ensimmäinen WEEE direktiivi tuli voimaan 2003 ja siinä säädettiin mm. sähkö- ja elektroniikkaromun keräyspisteiden järjestelemistä kuluttajia varten. Vuonna 2012 astui voimaan uudelleenlaadittu WEEE direktiivi, jolla pyritään korjaamaan mm. ilmenneet ongelmat kuten elektroniikkajätteen laitonta vientiä.

WEEE direktiivissä säädetään, että tuottajat vastaavat tuotteidensa keräämisen, käsittelyn, kierrätyksen ja uudelleen hyödyntämisen järjestämisen sekä rahoituksesta elinkaaren lopussa. Tarkoituksena ehkäistä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun muodostuminen ja parannettava materiaalien uudelleenkäyttö. Sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin tulee merkitä erilliskeräysmerkintä ja merkintä, joka kertoo tuotteen tulleen markkinoille myöhemmin kuin 13.8.2005.

WEEE direktiivin alle kuuluvat useimmat sähkö- ja elektroniikkalaitteet. Laitteet voidaan luokitella esimerkiksi seuraavan taulukon mukaisesti. Direktiivissä on määritelty mm. tavoiteltavat keräysasteet kullekin luokalle.

Luokka Sähkö- tai elektroniikkalaite Esimerkkilaite
1 Suuret kodinkoneet Jääkaappi, pesukone
2 Pienet kodinkoneet Leivänpaahdin, pölynimuri
3 Tieto- ja teletekniset laitteet Tulostin, kannettava tietokone
4 Kuluttajaelektroniikka ja aurinkosähköpaneelit Televisio, radio
5 Valaistuslaitteet Loisteputki
6 Sähkö- ja elektroniikkatyökalut (lukuun ottamatta suuria kiinteitä teollisuuden työkoneita) Pora, hitsauslaite
7 Lelut, vapaa-ajan- ja urheiluvälineet Videopeli, sähköjunat
8 Lääkinnälliset laitteet (lukuun ottamatta kaikkia siirteitä ja infektoituvia tuotteita) Sädehoitolaite, hengityskone
9 Tarkkailu- ja valvontalaitteet Paloilmaisin, termostaatti
10 Automaatit Raha-automaatti, lämminjuoma-automaatti

Lisätietoja

Direktiivin ulkopuolelle jäävät osa sähkö- ja elektroniikkalaitteista kuten laitteet turvallisuuden turvaamiseen, sotilaallisiin tarkoituksiin, hehkulamput, avaruuteen lähetettävät laitteet, kiinteät teollisuuden työkoneet, kiinteät laitteistot, kuljetusvälineet, liikkuvat työkoneet ammattikäyttöön, tutkimus- ja kehitystyön koneet yrityskäyttöön ja lääkinnälliset laitteet.

WEEE:n keräämiselle, käsittelylle, merkitsemiselle, logistiikalle, prosessoinnille ja uudelleenkäytön valmistelulle on luotu myös standardeja helpottamaan ja ohjaamaan käsittelyä. Esimerkkinä standardista on EN 50625 – Collection, logistics & treatment requirements for WEEE, joka sisältää useamman osa-alueen.

Lisätietoa direktiivistä löytyy Euroopan komission sivuilta ja mm. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) sivuilta.